VELK Tallinnan Peetelin seurakunta


Visio

Teesit kirkon visiosta ja missiosta 2000-luvun Virossa

  1. Pelastaakseen ihmiskunnan Jumala lähetti ainoan poikansa ”jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16) Apostoli Paavali vakuuttaa: ”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.” (Tit 2:11-13)
  2. Jotta Kristuksen työ voisi jatkua, Herra lähetti apostolit ja rakensi kirkkonsa heidän varaansa. ”Me uskomme, että kolmiyhteinen Jumala on perustanut kirkon ja pitää sitä yllä vaikuttamalla pelastuksen sanassa ja sakramenteissa. Me uskomme, että kirkko on Jumalan valtakunnan merkki, työväline ja esimaku. Mutta me tunnustamme myös, että se tarvitsee jatkuvasti puhdistusta ja uudistusta.” (Porvoon julistus, 32f)
  3. Kirkko on Jumalan kansa. Siksi olemme muukalaisia ja vierailijoita tässä maailmassa ja pidämme mielessämme suuremman päämäärän. Kirkolla on näky ykseydestä ja siitä, että koko maailma voitetaan Kristukselle (Ef. 1 ja 2. Kor. 5). Pyrkiessämme kohti tätä päämäärää meillä on täytettävänämme tehtävä, jonka Kristus antoi apostoleille.
  4. Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Myös Hänen seurakuntansa tehtävä pysyy muuttumattomana. ”Kirkolla on tänään, kuten oli apostoleillakin, vastuu julistaa evankeliumia kaikille kansoille, koska hyvä uutinen Jeesuksesta Kristuksesta ilmoittaa Jumalan iankaikkisen suunnitelman sovittaa kaiken Pojassaan. Kirkko on kutsuttu olemaan uskollinen ohjeelliselle apostoliselle todistukselle Herransa elämästä, kuolemasta, ylösnousemuksesta ja korottamisesta. Kirkko saa tehtävänsä ja voiman täyttää tehtäväänsä lahjana ylösnousseelta Kristukselta.” (Porvoon julistus, 37) Seurakunnan ykseys ja yhteys Kristukseen mahdollistavat tämän työn. Työssä tarvitaan harjoitusta, itsensä likoon laittamista ja yhteisön kehittämisstrategioita.
  5. Kristus on antanut seuraajilleen käskyn: ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:14-16) Tämän vuoksi meidän tulee nousta yhdistymisen kannalta keskeiselle paikalle – kaiken keskelle. Luomakunta vaikeroi synnytystuskissaan ja odottaa, että Jumalan lapset nousevat uudistumisen edelläkävijöiksi.
  6. Vaikka kirkon ensimmäinen tehtävä on julistaa evankeliumia ja toimittaa sakramentteja, Jumala ja ihmiset odottavat meiltä enemmän kuin pelkkiä jumalanpalveluksia kirkoissa. Usko on luova voima, ja se ottaa uusia muotoja täyttääkseen vanhat tehtävät. Kuten apostolit kulkivat julistamassa Kristuksen evankeliumia sanoin ja teoin, myös meidät on lähetetty niiden ihmisten luo, jotka asuvat ympärillämme. Meidät on lähetetty ruokkimaan nälkäisiä, antamaan janoisille juotavaa, ottamaan kodittomat luoksemme, käymään sairaiden ja vangittujen luona, vaatettamaan alastomat (Matt. 25:31-46). Usko, toivo ja rakkaus tulevat esiin teoissa, jotka tervehdyttävät sekä sosiaalista ympäristöä että luontoa Jumalan kunniaksi. Tämä on nähtävissä varsinkin post-traumaattisissa yhteiskunnissa, joita valtion tai ihmisten tekemä väkivalta on vahingoittanut.
  7. Nyt kolmannen vuosituhannen alussa olemme kasvokkain maallistuneen yhteiskunnan kanssa. Olemme osa tätä yhteiskuntaa, mutta emme voi juurikaan vaikuttaa ajattelutapaan tai käytökseen, joilla tätä yhteiskuntaa johdetaan. Toisaalta emme voi antaa periksi, ennen kuin koko maailma on valloitettu, kuten Kristuksen lähetyskäsky neuvoo: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa!" (Matt. 28:19-20) Siksi meidän täytyy opetella ymmärtämään ja puhumaan eri kieliä, eli erilasia symbolijärjestelmiä ja merkityksiä. Lisäksi meidän täytyy tutkia eri alueiden voimavaroja ja tarpeita.
  8. Täyttääkseen Kristuksen lähetyskäskyn, kirkon täytyy alentaa itsensä ja keskittää kaikki voimansa ja resurssinsa. Kristuksen seuraajia koskevat jatkuvasti Herran varoittavat sanat: "Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi?” (Matt. 5:13) Uskomme, että kirkon merkityksen väheneminen ja kristillisten arvojen unohtuminen eivät johdu pelkästään modernin yhteiskunnan muutoksista. Meidän kristittyjen tulisi kysyä itseltämme, miten hyvin olemme käyttäneet niitä lahjoja, joita Jumala on meille antanut (Matt. 25:14-30). Jospa pilaantuminen johtuukin suolan mauttomuudesta? Olemmeko laiminlyöneet tehtävämme, ja meiltä puuttuu toimintasuunnitelma?
  9. Viron evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskuntapoliittiset tavoitteet on määritelty ”Kirkon tehtävä yhteiskunnassa” -nimisessä asiakirjassa, jonka kirkkohallitus hyväksyi vuonna 1998. Asiakirjan mukaan kirkolla on yhteiskunnallinen tehtävä: ”Kirkon ensisijainen tehtävä ja velvollisuus on yhteiskunnan sakraalinen ja moraalinen palveleminen.” (1.4) Kirkon tulisi osallistua perhe- ja nuorisopolitiikkaan, koulutus-, kulttuuri-, ja sosiaalipolitiikkaan sekä lain ja hallinnon alueiden tehtäviin ja sisä- ja ulkopoliittisiin asioihin. Kirkolla ei kuitenkaan ole olemassa toimintasuunnitelmaa tavoitteiden saavuttamiseksi, puhumattakaan tehtävien jakamisesta tai budjetista.
  10. Osallistuakseen yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseen ja levittääkseen kristillisiä arvoja kirkko tarvitsee sekä osaavia ihmisiä että aineellisia resursseja. Meidän mielestämme on tärkeää opettaa kirkon työtä tekeviä ihmisiä tavalla, joka vastaa parhaiten tämän hetken ja tulevaisuuden haasteita ja tarpeita. Yhteiskunnan tarpeisiin ja mahdollisuuksiin pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota. Resursseja pitää kohdentaa toimivan verkoston rakentamiseen. Aineellisia ja aineettomia keinoja tulee käyttää tarkoituksenmukaisella tavalla, samalla ennustaen ja muokaten tulevaisuutta. Ensin täytyy kuitenkin asettaa tavoitteet.
  11. Jotta voimme paremmin julistaa evankeliumia ja loistaa Kristuksen valoa, uskon, toivon ja rakkauden välistä luovaa kolminaisuutta täytyy elää todeksi, eikä vain saarnata tai opettaa osia siitä. Vain siten voidaan saada aikaan kulttuurinen muutos. Siksi jokaisen seurakunnan ja järjestön pitää tarkastella kriittisesti tavoitteitaan, toimintakenttiään ja rakennettaan. Meidän tulee kysyä itseltämme, onko resurssimme jaettu niin, että tavoitteet ovat saavutettavissa, mihin toimintamme johtaa ja millaista lisäarvoa luomme. Kirkon toimintojen aiheuttama suurin hyöty on sosiaalinen pääoma, yhteys ja lisäarvona syntyvä solidaarisuus. Tämän asian ymmärtäminen johdon eri tasoilla ja yhteiskunnan eri sektoreilla on alku kulttuuriseen muutokseen, sillä toisin kuin muilla aloilla, kirkon tuottama aineeton tulos on tärkeämpi kuin aineellinen tulos, ja sen lisäarvo on arvokkaampaa kuin suora tuotto. On tärkeämpää antaa näkemisen lahja kuin lääkitä silmiä, ja on tärkeämpää antaa synninpäästö kuin saada halvaantunut kävelemään.
  12. Muutos alkaa yksittäisissä ihmisissä. Meidän tehtävämme yhteiskunnan jäseninä ja kristittyinä on saada aikaan inhimillinen yhteiskunta inhimillisille ihmisille. Kristitty pääsee lähemmäs tätä päämäärää rukoilemalla yhteisön puolesta ja tekemällä siinä rakkauden tekoja. Siten uskosta eläminen leviää koko yhteiskuntaan ja luo kulttuurisen muutoksen.
  13. Tavoittaakseen tämän päämäärän kirkon tulee:
    • tietää tavoitteensa ja saattaa ne myös seurakuntalaisten tietoon;
    • ilmaista selkeästi, mihin se uskoo ja millaisten arvojen mukaan sitä johdetaan;
    • saada opetuksensa vastaamaan yhteiskunnan tilaa ja kirkon tavoitteita;
    • luoda pitkän tähtäimen tavoitteellisia arvokeskeisiä ja yhdistäviä toimintoja;
    • järjestää näitä toimintoja joustavasti;
    • julistaa evankeliumia sanojen lisäksi myös tekoina;
    • lausua mielipiteensä yhteiskunnan ilmiöistä;
    • olla oppaana kaikille totuuden etsijöille;
    • antaa ja välittää henkistä ja aineellista apua;
    • toimia yhtenäisenä organisaatiotaan käyttäen;
    • toimia neuvottelijana eri poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten tai kansallisten ryhmien välillä;
    • luoda, aktivoida ja käyttää verkostoja;
    • kehittää alueen (yhteisö, seurakunta) selviytymistaitoja sekä sosiaalista, moraalista, uskonnollista ja taloudellista kompetenssia;
    • perustaa kirkolle kuuluvia järjestöjä ja laitoksia, varsinkin lapsia ja nuoria varten (lastentarhat ja koulut);
    • toimia yhteistyössä valtion, viranomaisten, sosiaaliluokkien ja kolmannen sektorin kanssa.

Nämä välitavoitteet tulee asettaa vastaamaan SMART-ehtoja. Niiden saavuttamista tulee pystyä seuraamaan ja mittamaan, ja niiden tulee vastata tavoitetta, kirkon uskoa ja arvoja, joiden mukaan kirkkoa johdetaan.

Terveisin
Kirkkoherran visio- ja missiotoimikunta