VELK Tallinnan Peetelin seurakunta


Historia

"Oli Jumalan tahto...

... että seurakunta asettui Pelgulinnaan." Nämä sanat on kirjoitettu seurakunnan aikakirjoihin vuonna 1936. Maapalsta, jolla kirkkorakennus nykyään sijaitsee, on saatu tuolloin lahjana Tallinnan kaupunginhallitukselta. Sitä ennen oli kuitenkin tapahtunut paljon.

Viron evankelis-luterilaisen kirkon (VELK:n) Tallinnan Peetelin seurakunnan perustamiskokous pidettiin 23. huhtikuuta 1927 Tallinna Mission tiloissa. Seuraavassa kokouksessa 29. toukokuuta valittiin seurakuntaneuvosto ja ensimmäiseksi kirkkoherraksi valittiin Hermann Hansson. Jumalanpalvelukset pidettiin Rootsi-Mihkli-kirkossa ja jonkin aikaa myös Tuomiokirkossa. Vuonna 1930 seurakunnan jäsen Gotlib Luss lahjoitti seurakunnalle tontin (Väike-Kalamaja 5), ja seurakuntaneuvosto päätti rakennuttaa oman kirkon ja kerätä rahaa hanketta varten. Valitettavasti kävi ilmi, että paikalle ei voinut rakentaa kirkkoa. Viiden vuoden ajan Peetelin seurakunta oli pitänyt jumalanpalveluksia Pelgulinnan rukoushuoneessa Tarabella 26:ssa, vanhan pastatehtaan tiloissa.

Hermann Hansson (1927-1929)

Hermann Hansson

23. toukokuuta 1937 piispan vikaari Hans Kubu vihki käyttöön tontin osoitteessa Preesi 5/7, ja kesäkuun 13. päivänä uuden kirkon kulmakivi laskettiin dekaani Kubun ja seurakunnan kirkkoherran Roderich Bidderin läsnä ollessa. Rakennustyöt etenivät vaihtelevalla menestyksellä, sillä rahanpuutteen takia työt jouduttiin aika ajoin keskeyttämään. Tässä yhteydessä on tärkeää mainita, että Tallinnan Peetelin kirkko on rakennettu lahjoitusvaroin, mistä on ehkä suurilta osin kiittäminen kirkkoherra Bidderin sitkeyttä, kun hän pyysi ihmisiä olemaan avokätisiä. Suurimman lahjoituksen teki tasavallan presidentti K. Päts, joka lahjoitti 20 000 kruunua kirkontornia varten. Seurakunnan aikakirjoissa on säilynyt kertomus leskestä, joka säästi 5 kruunua saunarahoistaan, ja antoi sen kirkon rakentamista varten. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Sacharias.

Roderich Bidder (1929-1939)

Roderich Bidde

Neljäntenä adventtisunnuntaina vuonna 1938 piispa H.B. Rahamägi vihki käyttöön juuri valmistuneen Tallinnan Peetelin kirkon. Peetelin kirkko oli ensimmäinen ja valitettavasti ainoa kirkko, joka Tallinnaan rakennettiin Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikana. Kirkon ilmapiiri oli kotoisa, ja rakennus oli aikaansa nähden moderni – alttaritaulun muodosti kolme lasimaalausta kirkon päätyseinässä. Kirkkorakennuksen pohjoissivulla oli tilava ja mukava seurakuntatalo, jonka toisessa kerroksessa sijaitsi kirkkoherran asunto. Kirkon kellari oli Pelgulinnan nuorison käytössä.

Karl Tiit (1939-1941)

Karl Tiit

Neuvostoliiton ajasta ei ole paljoa sanottavaa. Aikakirjat kertovat useista vastoinkäymisistä seurakunnan elämässä, mutta sen jäsenet turvautuivat edelleen Jumalan Sanaan, toivoen Hänen apuaan ja luottaen Hänen lupaukseensa.

Lasimaalaukset, jotka tuhoutuivat ilmaiskussa 9. maaliskuuta 1944, korvattiin Nigulisten kirkon alttaritaululla. Tuohon aikaan vallalla olleen ideologian takia seurakunnan jäsenmäärä ymmärrettävästi väheni, ja seurakunnan taloudellinen tilanne heikkeni huomattavasti.

Vuonna 1962 Peetelin seurakunta liitettiin Tallinnan Tuomiokirkkoseurakuntaan ja Peetelin kirkko lahjoitettiin Eesti Telefilmille. Peetelin kirkko oli yksi harvoista, jotka suljettiin Virossa neuvostovallan aikana. Seurakuntaneuvoston puheenjohtaja ja kirkkoherra Mihkel Liikane kieltäytyivät allekirjoittamasta luovutusasiakirjaa.

Eesti Telefilm perusti Peetelin kirkkoon elokuvastudion. Sitä varten kirkon ulkomuoto ja sisätilat piti muuttaa – toisin sanoen tuhota Herran huone. Osa kirkon omaisuudesta takavarikoitiin, osa ryöstettiin. Kirkonkello, urut, alttari, kuori, penkit – käytännössä koko sisustus tuhottiin. Ikkunat muurattiin umpeen ja kuoroparvi erotettiin kirkkosalista väliseinällä. 1970-luvulla kirkontornin huippu purettiin. Kirkosta aiottiin tehdä elokuvateatteri. Onneksi suunnitelma ei toteutunut.

Kun Viro sai itsenäisyytensä takaisin, ja maan sosio-ekonominen tilanne muuttui, Eesti Telefilm ei enää tarvinnut rakennusta, joka oli käynyt käyttökelvottomaksi. Niinpä Peetelin kirkon jäänteet annettiin VELK:n konsistorin vapaaseen käyttöön. Kirkon lämmitysjärjestelmä ja viemärit olivat huonossa kunnossa, katto oli romahtanut jne. Peetelin kirkossa toimi kahden vuoden ajan VELK:n diakoniakeskus.

27. toukokuuta 1993 pidettiin kokous VELK:n Tallinnan Peetelin seurakunnan perustamiseksi uudelleen. VELK:n kirkolliskokouksen päätöksellä Tallinnan Peetelin seurakunta otettiin uudelleen VELK:n seurakuntien joukkoon. Vuonna 1994 Eesti Telefilm palautti Peetelin kirkon sen lailliselle omistajalle, Peetelin seurakunnalle.

Jumalanpalveluksia on pidetty kesästä 1993 lähtien. Kirkkoherrana ovat toimineet G. Piir ja J. Aus. Helmikuun 1996 alusta lähtien kirkkoherrana on toiminut Avo Üprus.

Kirkkoherra Avo Üprus on tuonut seurakuntaan vision sosiaalisesta kirkosta. Ajatuksena on, että ihmisten tarpeet huomioiva, avoin ja aktiivinen kirkko voi yhdistää ja tervehdyttää yhteisöä, jossa se toimii. Kirkko voi tervehdyttää ja voimaannuttaa yhteiskuntaa vain vastaamalla ihmisten tarpeisiin. Moraalisen teologian mukaan työ on aloitettava niistä, jotka kaipaavat apuamme eniten.

Peetelin seurakunta on auttanut monin tavoin katulapsia, työttömiä ja kodittomia. Kirkkoherra on ollut ja on edelleen mukana alueen sosiaaliasioita ja lainvalvontaan liittyviä asioita käsittelevien toimielinten työssä. Lisäksi hän on ollut mukana kaupungin kehittämissuunnitelman laatimisessa. Peetelin kirkosta on tullut sosiaalisen kirkon esikuva.

Keväällä 1997 seurakunta aloitti työn Pohjois-Tallinnan katulasten parissa. Aluksi seurakuntalaiset menivät viikoittain Koplin linjoille ja veivät mukanaan ruokapaketteja, lämpimiä vaatteita, huopia ja tyynyjä. Vanhempien huolenpitoa vaille jääneiden lasten luottamusta ei ollut helppo saavuttaa. Vasta muutaman viikon kuluttua he veivät meidät asumuksiinsa. Nähtyämme millaisia ne olivat, aloitimme Peetelin kirkossa välittömästi, jo samana kesänä, projektin nimeltä "He ovat olemassa". Sitä johti diakoniatyöntekijä Nelli Vahter. Syksyllä vapaaehtoiset työntekijät, jotka olivat nuoria kodittomia miehiä tai entisiä vankeja, aloittivat kirkon korjaustyöt. Työ tehtiin ilman rahaa tai tukea, yksityisten lahjoittajien ja järjestöjen avulla. Samaan aikaan työ katulasten parissa jatkui.

Kolmen kuukauden mittaisten kunnostustöiden tuloksena katulasten päiväkeskus avattiin 23. joulukuuta 1997. Päiväkeskus oli rakennettu rakennuksen toiseen kerrokseen, joka oli alun perin tarkoitettu kirkkoherran asunnoksi.

Silloinen VELK:n asessori ja nykyinen arkkipiispa Andres Põder antoi hankkeelle siunauksensa. Lapsilla oli paikka, jossa he voivat olla päivisin. Heidät ruokittiin ja lääkittiin siellä, mutta he eivät vielä käyneet koulua, vuoden kestäneistä avustustoimista huolimatta.

Lokakuussa 1998 päiväkeskukseen saatiin avokätisten lahjoittajien avulla suihkutila, ja lasten hygieniaolosuhteet paranivat huomattavasti.

Kaksi vuotta kestäneistä avustustoimista huolimatta osa lapsista ei vieläkään käynyt koulua. Annoimme lapsille mahdollisuuden asua kirkolla sillä ehdolla, että he lupaisivat mennä kouluun joka päivä.

Tammikuussa 1999 kaksi ensimmäistä tyttöä tuli kirkolle, muutaman viikon päästä saapui neljä lasta lisää, ja vuoden 1999 lopulla rakennuksen toisessa kerroksessa asui jo 12 lasta. Tilaa oli liian vähän, joten vielä remontoimattomalle kuoroparvelle rakennettiin makuuhuoneita ja pesutilat. Saksalaiset ystävämme antoivat rahaa tarvikkeisiin, ja suomalaiset ja ruotsalaiset ystävämme maksoivat remontin.

Samaan aikaan kirkkosalissa jatkui päiväkeskuksen toiminta niille lapsille, jotka eivät vielä olleet valmiita menemään kouluun tai jotka pystyivät asumaan kotona. Vuonna 1999 kirkon eteiseen rakennettiin uusi pesutila ja vessa lasten ja seurakuntalaisten käyttöön. Pojille, jotka olivat liian vanhoja aloittaakseen koulunkäynnin, annettiin mahdollisuus asua kirkon kellarissa. Seurakunnalta oli rohkea teko luottaa poikiin ja jättää nuoret yksin kirkkoon. Puolessatoista vuodessa nuoret kuitenkin puhdistivat kirkkosalin ja eteisen seinät sentti sentiltä vanhasta maalista ja avasivat umpeen muuratut ikkunat uudelleen – vaikka he saivat palkaksi vain ruokaa ja katon päänsä päälle. Ikkunoiden aukaisemiseen tarvittu raha saatiin kolmelta norjalaismieheltä, jotka ajelivat ympäriinsä moottoripyörillään keräten lahjoituksia tätä tarkoitusta varten.

Päiväkeskukselle ja kunnolliselle keittiölle oli yhä tarve. Siksi kunnostustöitä jatkettiin kellarissa. Vuosina 1999-2000 päiväkeskuksen vanhimmat pojat asuivat ja tekivät töitä kellarissa. He purkivat vanhan betonilattian ja väliseinät vasaroilla ja hakuilla ja poistivat seinistä vanhan maalin. Kesäkuussa 2000 remonttifirma aloitti työt rakennuksessa, ja huhtikuussa 2001 Peetelin kirkon päiväkeskus ja Katulasten turvakoti avasivat ovensa. Tällä kertaa työn siunasi VELK:n nimissä piispa Einar Soone.

Tammikuussa 2000 Peetelin kirkkoon perustettiin Kristillinen sosiaalikeskus. Se on voittoa tavoittelematon järjestö, johon kuuluvat edellä mainitut Kristillinen lastenkoti ja Katulasten päiväkeskus ja turvakoti.

Vuonna 2002 käynnistettiin projekti nimeltä “Katulasten sopeuttaminen Viron yhteiskuntaan". Sen päällimmäinen tavoite oli pitää riskiryhmään kuuluvat lapset poissa kaduilta sekä erossa huumeista ja rikoksista. Heidät haluttiin tuoda Viron sosiaali-, koulutus- ja terveydenhoitojärjestelmän piiriin. Pitkän tähtäimen tavoite oli edistää koko yhteiskunnan turvallisuutta ja terveyttä sekä mahdollistaa koulutuksen ja selviytymistaitojen hankkiminen.

Kirkon tiloissa, tarkemmin sanottuna entisessä talonmiehen asunnossa, toimii Rikosuhripäivystys. Se on voittoa tavoittelematon järjestö, joka auttaa rikosten uhreja. Se perustettiin 1. syyskuuta 1994. Järjestön tavoitteena on, että tukihenkilö auttaa rikoksen uhria, kunnes tämä pystyy jälleen elämään normaalia elämää. Kaikki järjestön tarjoamat palvelut ovat ilmaisia. Jos uhri saa apua oikeaan aikaan, hän pystyy selviytymään itsenäisesti ja käymään yhä töissä. Seurakunnan jäsenen Aet Urbasin työ rikosten uhrien parissa huomioitiin 5. joulukuuta 2006 kansainvälisenä vapaaehtoistoiminnan päivänä. Viron presidentti T.H. Ilves luovutti hänelle mitalin ja kunniakirjan. Aet välittää paljon lapsista, erityisesti vammaisista lapsista. Rikosuhripäivystyksen koordinaattori on Kersti Lootus.

Vuodesta 2005 lähtien kirkossa on tehty jälleen kunnostustöitä, joiden tarkoituksena on palauttaa kirkon ja kirkkosalin alkuperäinen ulkoasu. Kesällä 2005 painava kivinen kate poistettiin, sillä se rasitti katon kantavia rakenteita. Se korvattiin peltikatteella. Kesällä ja syksyllä 2006 Tarrest Ehitus -nimisen rakennusfirman työntekijät ahkeroivat kirkolla. Eesti Telefilmin aikana rakennettu välikatto purettiin ja kirkkosalin kaunis holvikatto entisöitiin. Näin kirkon akustiikka ja valaistus paranivat.

Jos seisoo kirkon edessä tai vähän kauempana ja kohottaa katseensa ylös taivaalle, voi nykyään nähdä uuden kirkontornin kohoavan kohti korkeutta. Se näyttää pitkälti samalta kuin alkuperäinen torni. Uusi torni on melkein kymmenen metriä korkea. Sen voi nähdä jopa Toompean mäeltä kuin merkkinä siitä, että Jumalan asumus Pelgulinnassa voi hyvin ja kasvaa. Torni nostettiin paikalleen 21. marraskuuta 2006 pilvisenä keskipäivänä. Muiden mukana tornin pystytystä seurasivat jännittyneinä Tallinnan tuomiorovasti Gustav-Peeter Piir, pormestari Jüri Ratas sekä Boris Dubovik ja Olav Liivik kulttuurivirastosta. Myös seurakunnan vanhin jäsen, 95-vuotias Agnes Obrandt, piti tapahtumaa niin tärkeänä, että halusi tulla paikalle. Hän tuli kirkolle hyvissä ajoin, kuten joka sunnuntai. Hän istui mukavasti viileässä marraskuun ilmassa vilttiin kääriytyneenä ja odotti historiallista hetkeä. Tornin kohoamista säestivät kirkkokuoron kaunis laulu ja Agnesin ilon kyyneleet.

Vuonna 2006, neljäntenä adventtisunnuntaina, joka sattui olemaan myös jouluaatto, arkkipiispa emeritus Kuno Pajula VELK:sta vihki kirkkosalin käyttöön aamupalveluksen aikana.

Entisöintityöt jatkuivat vuosina 2007-2009 julkisivun restauroinnilla.

Vuodesta 2008 seurakunnassa on pidetty venäjänkielisiä jumalanpalveluksia. Niitä toimittavat Oleg Sevastjanov Narva Aleksandrin seurakunnasta ja diakoni Eha Kraft.

Jumalanpalvelusten lisäksi seurakunnan toimintaan kuuluvat iltarukoushetket kahtena torstaina kuukaudessa ja isoäitien aamupalvelukset. Seurakunnassa toimii myös kirkkokuoro, lasten musiikkiyhtye ja pyhäkoulu. Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina pidetään jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahvit, joilla nautitaan kahvipöydän antimista ja myös onnitellaan kaikkia, jotka siinä kuussa viettävät syntymäpäiväänsä.